Loppusijoitus

Käytetyn polttoaineen säteily

Ydinpolttoaine muuttuu käytön aikana voimakkaan radioaktiiviseksi. Säteilyltä voidaan suojautua erilaisten materiaalien avulla. Lisäksi säteily vähenee ajan myötä.


Radioaktiivisuudella tarkoitetaan atomiytimen epävakautta eli taipumusta muuttua toisenlaiseksi ytimeksi. Muuttumistapahtumasta käytetään usein nimitystä radioaktiivinen hajoaminen. Tuloksena on lopulta pysyvä ei-radioaktiivinen aine. Joillakin aineilla tähän kuluu sekunnin murto-osia, joillakin miljardeja vuosia.

Hajoamisen yhteydessä atomiytimestä voi poistua ainetta alfa- tai betahiukkasten muodossa ja energiaa gammasäteilynä. Näitä radioaktiivisesta ytimestä sinkoutuvia hiukkasia ja energia-aaltoja kutsutaan yhteisellä nimellä säteilyksi.

Radioaktiivisen aineen tuottama säteily vähenee ajan kuluessa. Säteilyn heikkeneminen on aluksi nopeaa, mutta hidastuu myöhemmin.  Käytetty uraanipolttoaine on heti käytön jälkeen voimakkaasti radioaktiivista, mutta jo vuodessa sen aktiivisuus vähenee sadasosaan. Loppusijoitushetkellä radioaktiivisuudesta on jäljellä enää tuhannesosa alkuperäisestä. Loppusijoitetun käytetyn ydinpolttoaineen radioaktiiviisuus laskee runsaan uraanimalmiesiintymän tasolle 250 000 vuoden kuluessa.

Erilaiset materiaalit eristävät säteilyltä. Muutaman vuoden päästä reaktorista poistamisen jälkeen käytetty polttoaine siirretään välivarastoon. Siellä sitä säilytetään vesialtaissa. Altaiden reunalla voi oleilla, sillä nippujen päällä oleva 8 metrin vesimassa pysäyttää nippujen säteilyn. Loppusijoitushetkellä jo pari metriä kalliota pysäyttää nipuista tulevan säteilyn kokonaan.



Jaa artikkeli: