Loppusijoitus

Turvallisuuskonsepti

Pitkäaikaisturvallisuuden lähtökohtana on moniesteperiaate. Radioaktiiviset aineet ovat useiden toisiaan tukevien, mutta toisistaan mahdollisimman riippumattomien vapautumisesteiden ("suojamuurien") sisällä siten, että yhden vapautumisesteen pettäminen ei vaaranna eristyksen toimivuutta.

Posivan loppusijoitussuunnitelmat perustuvat KBS-3-konseptiin, joka on Ruotsin ydinjätehuollosta vastaavan yhtiön SKB:n kehittämä. Loppusijoituratkaisussa käytetty polttoaine pakataan vesitiiviisiin, kestäviin kapseleihin. Kapselit sijoitetaan 400–700 metrin syvyydelle kallioon, jossa ne ovat erillään ihmisistä ja jossa ne säilyvät ilman huolenpitoa tiiviinä niin kauan kuin niiden sisällöstä voisi olla olennaista haittaa elolliselle luonnolle.

Turvallisuuskonsepti uusi
Moniesteperiaate: Vihreät palkit kuvaavat turvallisuuskonseptin ensisijaisia turvallisuustoimintoja, joiden tavoitteena on säilyttää vapautumisesteiden, ennen kaikkea kapselin, toimintakyky. Keltaiset palkit edustavat toissijaisia turvallisuuspiirteitä, jotka voivat tulla merkittäviksi siinä tapauksessa, että radionuklideja pääsee vapautumaan kapselista.

Vapautumisesteet

Polttoaineen olomuoto Polttoaineen keraaminen olomuoto on jo itsessään yksi vapautumiseste. Kaasutiiviiden metallisauvojen sisällä oleva uraani on kiinteää, huonosti veteen liukenevaa ainetta, mikä hidastaa radioaktiivisten aineiden vapautumista.

Loppusijoituskapseli: Polttoaineet pakataan kaasutiiviiseen kupari-valurauta-kapseliin, joka kestää korroosiota ja suojaa polttoainenippuja syvällä kalliossa tapahtuvalta mekaaniselta rasitukselta.

Bentoniittipuskuri: Loppusijoituskapseli ympäröidään bentoniittisavella, joka suojaa kapselia kallion mahdollisilta liikahduksilta sekä vähentää veden liikkumista kapselin läheisyydessä.

Peruskallio: Kallioperä tarjoaa kapselille ja bentoniitille olosuhteet, jossa muutokset ovat hitaita ja ennustettavia. Syvälle kallioperään sijoitettuina kapselit ovat suojassa maanpäällisiltä muutoksilta – mm. tulevilta jääkausilta – ja samalla ne ovat loitolla ihmisten normaalista elämänpiiristä.

Käytetyn polttoaineen radioaktiivisuus vähenee ajan myötä

Käytetyn ydinpolttoaineen vaarallisuus vähenee nopeasti ensimmäisten vuosikymmenien aikana siitä, kun se on poistettu reaktorista. Ensimmäisten 40 vuoden aikana aktiivisuus vähenee noin kymmenesosaan siitä, mikä se oli vuoden kuluttua reaktorista poistamisesta. Loppusijoitushetkelläkin kapselin seinämät ja pari metriä kalliota riittävät pysäyttämään käytetystä polttoaineesta lähtevän säteilyn kokonaan.

Väheneminen jatkuu tämän jälkeen siten, että aktiivisuus laskee tuhannen vuoden kuluessa noin tuhannesosaan ensimmäisen vuoden tasosta.  Samalla myös säteilytaso kapselin pinnalla laskee noin sadasosaan loppusijoitushetkellä vallitsevasta tasosta.

Pieni osa käytetyn polttoaineen sisältämistä radioaktiivisista aineista on hyvin pitkäikäisiä ja vaatii pitkäaikaista eristystä elollisesta luonnosta. Tästä syystä loppusijoituskapselit suunnitellaan siten, että ne säilyvät tiiviinä lopullisessa sijoituspaikassaan mahdollisimman pitkään.


Jaa artikkeli: