Media

Ajankohtaista

10.9.2010 14.25

Loppusijoituspaikan merkitsemisessä riittäisi haastetta

Loppusijoituksen yhteydessä esille nousee kysymys loppusijoituspaikan merkitsemisestä tuleville sukupolville. Tulisiko loppusijoituspaikka merkitä? Jos tulisi, niin miten? Samoin keskustellaan siitä, kiinnostaako tulevia polvia nykyinen loppusijoitusprojekti ja käytetty ydinpolttoaine niin paljon, että loppusijoitustiloihin tunkeuduttaisiin.

Posivan tutkimusjohtaja Juhani Vira, merkitäänkö Olkiluodon loppusijoituspaikkaJuhani Vira tulevia sukupolvia varten?

Tästä asiasta päätöksen tekee Suomen valtio, käytännössä Säteilyturvakeskus. Kun kaikki käytetty ydinpolttoaine on hyväksyttävästi loppusijoitettu, vastuu siirtyy valtiolle. Kyllähän asia silti kiinnostaa meitä Posivassakin.


Lähiperspektiivissä loppusijoituspaikka varmaankin merkitään. Alueella ei esimerkiksi saa tehdä syviä kairauksia. Pitkällä aikavälillä minkäänlaisten merkkien tai merkintöjen säilymistä ei kuitenkaan voida taata. Lisäksi voidaan spekuloida sillä, ymmärrettäisiinkö merkit oikein. Väärin ymmärretyt ”muistomerkit”, ”markkerit”, saattaisivat enemmänkin houkutella ihmisiä tunkeutumaan loppusijoitustiloihin.

 

Millaisilla merkeillä tietoa voitaisiin siirtää kauas tulevaisuuteen?

Tietoa voidaan siirtää arkistomerkintöjen avulla. Merkinnät säilyvät arkistossa niin kauan kuin ihmisillä on jatkuva kulttuurinen side keskenään. Siteen katketessa on epävarmaa, säilyvätkö arkistotkaan, ja vaikka säilyisivät, ymmärretäänkö merkkejä. Luontoon sijoitetut markkerit tuskin säilyvät ainakaan seuraavan jääkauden yli.

 

Onko merkitsemisestä käyty kansainvälistä keskustelua?

1980–90-luvun vaihteessa asia oli paljonkin esillä. Kansainvälisessä keskustelussa pohdittiin markkereiden käyttöä ja keinoja estää tahaton tunkeutuminen loppusijoitustiloihin. Vuorenvarmaa keinoa tahattomaan tunkeutumisen estämiseen ei keksitty, mutta kun jäte sijoitetaan malmiesiintymien ulkopuolelle syvälle tavalliseen peruskallioon, sellaisen todennäköisyys saadaan pieneksi. Asiasta ei ole juurikaan esitetty mitään uutta viimeisen 10–15 aikana. Aivan äsken tosin OECD:n ydinenergiatoimisto päätti tehdä asiasta uuden selvityksen.

 

Mitä seuraisi siitä, jos tunkeutujat törmäisivät kapseliin?

Jos kapseli on ehjä, välittömästi ei seuraisi mitään sen kummempaa. Säteilytaso olisi kuitenkin luonnon taustaa suurempi, ja pitempiaikainen oleskelu kapselin lähellä aiheuttaisi kyllä terveysriskin lähimpien vuosisatojen aikana.

 

Entäs jos tunkeutujat avaisivat kapselit?

Kapselin avaaminen loppusijoitusta seuraavien lähimpien vuosisatojen aikana johtaisi vakavaan säteilyaltistukseen joidenkin tuntien aikana. Tuhannen vuoden päästä säteilytaso on merkittävästi vaimentunut, mutta avatusta kapselista saa kyllä silloinkin merkittävän säteilyannoksen, jos sen läheisyydessä oleskellaan pidempään.

 

Millaisia arvioita kannattaa yleensäkään tehdä kauas tulevaisuuteen?

Voimme kyllä arvioida esimerkiksi, millaisia määriä säteileviä aineita voisi vuotaa kapselista kallioon ja edelleen elolliseen luontoon. Ihmisen käyttäytymistä kymmenien tuhansien vuosien kuluttua emme lähde ennustamaan. Emme myöskään pysty kontrolloimaan tulevien sukupolvien käyttäytymistä, eikä meillä ole siihen moraalista oikeuttakaan. Tärkeintä on kerätä kaikki tällä hetkellä oleva tieto ja toimia loppusijoituksessa sen mukaan.



Palaa otsikoihin



Jaa artikkeli: