Media

Ajankohtaista

16.4.2015 8.57

”Miten te sen teitte?”

Suomi ja Ruotsi ovat loppusijoituksen kummajaisia. Kun monissa muissa maissa loppusijoitusohjelmat ovat kohdanneet esimerkiksi paikanvalinnan, kustannuksiin varautumisen ja poliittisen päätöksenteon vaikeuksia, pohjoisessa on edetty jo luvitusvaiheeseen ja suunnitelmat ovat käymässä toteen.

Vira Juhani web
Juhani Vira sanoo, että posivalaisilta kysytään vastauksia siihen, miten muissakin maissa päästäisiin loppusijoitusohjelmissa eteenpäin. Helppoa vastausta ei vain ole olemassa.


Vuonna 1983 tuskin kukaan Suomessa ajatteli Suomen aloittavan ensimmäisenä maailmassa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen. On kulunut yli 30 vuotta siitä, kun Suomessa määriteltiin ensimmäisen kerran ydinvoimayhtiöiden ydinjätehuollon suuntaviivat ja aikataulutavoitteet. Samat suunnitelmat pätevät edelleen rakentamisluvan saamisen kynnyksellä. 

”Silloin ajateltiin, että isot maat aloittavat loppusijoitustoiminnan ensin ja Suomessa voidaan hyödyntää tekniikkaa, josta on jo muualla kokemuksia. Tällä hetkellä monet isot maat ovat kuitenkin vasta alkutekijöissään loppusijoitusvalmisteluissa”, johtava asiantuntija Juhani Vira Posivasta sanoo.

Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa loppusijoitusohjelmat olivat monissa maissa juuttuneet loppusijoituspaikan valinnan vaikeuksiin. Tämän lisäksi monessa ydinvoimamaassa oli unohdettu varautua loppusijoituksen kustannuksiin, joten suunnitelmia on lykätty enemmän tai vähemmän epämääräiseen tulevaisuuteen.

”Ruotsin ja Suomen etenemistä pidettiin kummajaisena, ja monet epäilivät ohjelmien täälläkin pysähtyvän ennemmin tai myöhemmin”, Vira kertoo.

Yksinkertaista vastausta ei voi antaa

Vira on Posiva-vuosinaan seurannut läheltä loppusijoitusohjelmia Suomessa ja maailmalla. Hän sanoo posivalaisten saavan tasaisesti vastata kysymyksiin: miten te sen teitte ja mikä on se avain, jolla muutkin maat voisivat avata lukkiutuneen tilanteen?

Viran mukaan Suomen hankkeen epäilijöitä on edelleenkin, mutta aiempien vuosien kummastelu on vaihtunut aktiiviseen kiinnostukseen.

”Valitettavasti usein joutuu toteamaan, ettei Suomen etenemisen taustalla ole mitään viisasten kiveä. Suomi on edennyt systemaattisesti askeleittain nyt jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Monissa maissa yritettiin oikaista ja päättää esimerkiksi loppusijoituksen paikanvalinnasta tavalla, jota kansalaiset eivät pitäneet reiluna.”

Gallupien mukaan Suomessakin moni edelleen epäilee loppusijoituksen turvallisuutta pitkällä aikavälillä. Vira sanoo, että loppusijoitussuunnitelmien toteuttamisella on silti hyväksyntä varsin laajasti sekä Olkiluodon ympäristössä että valtakunnallisesti. Tämä on näkynyt niin poliittisessa päätöksenteossa kuin yleisessä keskustelussa.

”Monen kansanedustajan mielestä vuoden 2001 periaatepäätös oli loogista jatkoa vuonna 1983 sovitulle linjalle ja sopusoinnussa ydinenergialain vaatimusten kanssa. Monet ehkä olivat epävarmoja loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuudesta, mutta katsoivat silti loppusijoitussuunnitelmien jatkamisen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin heittäytymisen sen varaan, että tulevaisuus toisi mukanaan jonkin paremman ratkaisun.”

”Moni kansalainen ajattelee varmaankin samansuuntaisesti. Olen kuullut usein kadun miesten ja naisten suusta, että jotakinhan niille on tehtävä”, Vira summaa.


Palaa otsikoihin



Jaa artikkeli: