Media

Ajankohtaista

1.3.2001

Posiva kommentoi Greenpeacen lausuntoa

GREENPEACEN LAUSUNTO YMPÄRISTÖVALIOKUNNALLE – POSIVAN KOMMENTTEJA

1
GREENPEACEN KESKEISET VÄITTEET

Greenpeace on antanut 16.2.2001 eduskunnan ympäristövaliokunnalle lausunnon Posivan periaatepäätöshakemuksesta. Lausunto on ollut kokonaisuudessaan nähtävissä myös Greenpeacen www-sivuilla.

Lausunnon keskeinen sisältö voidaan tiivistää seuraaviin kolmeen väitteeseen:

1. Maanalaisiin tutkimuksiin ryhtyminen olisi hankkeen tässä vaiheessa ennenaikaista ja voisi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi (perusteena esitetään mm. Englannissa tehty päätös evätä sikäläiseltä ydinjätehuolto-organisaatiolta lupa maanalaisiin tutkimuksiin)

2. Olkiluodon valinta on vastoin EU:n säännöksiä “parhaan paikan” valinnasta

3. Valvottu varastointi on loppusijoitusta parempi vaihtoehto.

Seuraavassa näitä väitteitä on tarkasteltu kohta kohdalta.

1.1
Maanalaisten tutkimusten ennenaikaisuus

Olkiluodon valintaan johtanut prosessi poikkeaa olennaisesti Englannin tapauksesta. Suomessa Olkiluodon valintaa on edeltänyt systemaattinen seulonta- ja kalliotutkimusprosessi, jonka perusteella Olkiluodon kallioperä soveltuu loppusijoitukseen vähintään yhtä hyvin kuin Suomen kallioperä keskimäärin. Rinnan kotimaisten kallioperätutkimusten kanssa on osallistuttu kansainvälisiin kalliolaboratoriotutkimuksiin, joissa on saatu runsaasti yleistä tietoa suunnitellun kaltaisen loppusijoitusratkaisun käyttäytymisestä Suomessakin tyypillisissä kallioperäoloissa. Kertyneen tutkimusaineiston perusteella on ilmeistä, että jäljellä olevat erpävarmuudet ja teknisessä suunnittelussa tarvittavat lähtötiedot voidaan tehokkaimmin selvittää vain suorittamalla yksityiskohtaiset maanalaiset tutkimukset sillä paikalla, jolle loppusijoitustilat on aikomus rakentaa. Osa näistä tiedoista voidaan saada selville vain maanalaisista tutkimustiloista käsin. Tästä syystä Posiva katsoo välttämättömäksi siirtyä maanalaisiin tutkimuksiin nimenomaan sillä paikalla, jonne loppusijoitus suunnitellaan.

Geologiset tutkimukset aloitettiin useita vuosia kestäneen seulontaprosessin jälkeen vuonna 1987. Aluksi tutkittavana oli viisi paikkaa, joista kolme valittiin vuonna 1992 jatkotutkimuksiin. Sen jälkeen kun ydinenergialain muutoksen johdosta Loviisankin käytetty polttoaine päätettiin loppusijoittaa Suomeen, mukana oli lopulta neljä paikkaa. Periaatepäätöshakemukseen mennessä oli kaikilla näillä neljällä alueella kairattu jo kymmenkunta syvää kairanreikää ja suoritettu mittava geologisiin havaintoihin, näytteisiin ja tulkintoihin perustuva arvio tutkimusalueiden kallioperästä. Näiden tutkimus-ten ja niihin perustuvan turvallisuusanalyysin perusteella paikkojen kallioperäolosuhteiden välillä ei löydetty sellaisia eroja, joiden perusteella ne olisi voitu panna paremmuusjärjestykseen.

Eri kalliolaboratorioissa tehdyt havainnot ja kokeet tukevat paikkatutkimuk-sissa muodostunutta näkemystä, jonka mukaan kallioperän pienen mittakaavan epäedullisten piirteiden esiintymismahdollisuutta ei voida täysin eliminoida maanpäällisten paikkatutkimusten perusteella. Kiteisen kallioperän ominaisuuksien vaihtelevuus yhden paikan sisällä on yleisesti yhtä suurta kuin eri paikkojen välillä. Loppusijoitusjärjestelmän toimintakyky pitää siksi arvioida selvittämällä paikalliset olot niin hyvin kuin se käytännöllisesti katsoen on mahdollista. Maanalaiset tutkimustilat antavat tähän tehokkaan mahdollisuuden.

Maanalaisten tutkimustilojen rakentaminen ja käyttö vaikuttavat luonnollisesti jonkin verran paikallisiin kallioperäolosuhteisiin. Posiva on todennut asian hiljan ilmestyneessä tutkimusohjelmassaan (raportti POSIVA 2000-14). Siinä Posiva on sitoutunut ennen tutkimustilan (“ONKALO”) rakentamista

– laatimaan kuvauksen alueen nykyisistä oloista (ns. perustilan kartoitus)

– esittämään suunnitelman tutkimustilan rakenteesta ja siellä aiotuista tutkimuksista

– arvioimaan tutkimustilan mahdolliset vaikutukset niihin kallioperän ominaisuuksiin, joilla on merkitystä loppusijoituksen pitkäaikais-turvallisuuden kannalta.

Nämä selvitykset tullaan toimittamaan myös Säteilyturvakeskuksen arvioitavaksi. Kaiken kaikkiaan yhtenä maanalaisen tutkimustilan suunnitteluperusteena on pitää aiheutuvat häiriöt loppusijoituskallioon mahdollisimman vähäisinä.

1.2
Olkiluodon valinta

Olkiluodon valinta perustuu systemaattiseen, lähes kaksi vuosikymmentä kestäneeseen seulonta- ja tutkimusprosessiin, joka koko ajan on ollut viranomaisten ja ulkopuolisten asiantuntijain arvioitavana. Prosessin perusteella ei ollut mahdollista nimetä turvallisuuden kannalta selkeästi “parasta” paikkaa. Toisaalta prosessi osoitti paikkojen väliset geologiset erot vähäisiksi pitkäaikaisturvallisuuden kannalta. Olkiluoto osoittautui geologisesti ja turvallisuuden kannalta vähintään yhtä hyväksi kuin muut tutkitut paikat, mutta tarjoaa sen lisäksi mm. sosiaalisiin seikkoihin, infrastruktuuriin ja kuljetuksiin liittyviä etuja muihin vaihtoehtoihin nähden.

Paikanvalintaan tähtäävät selvitykset ja tutkimukset käynnistyivät jo 1980-luvun alussa, jolloin hahmoteltiin myös paikan valinnassa sovellettava menettely. Lähtökohtana olivat Suomen kallioperän kivilajit ja yleinen rakenne. Pyrkimyksenä oli löytää riittävän kokoisia, suurien ruhjevyöhykkeiden rajaamia kalliolohkoja, joiden sisältä voitiin valita yksi tai useampi geologisiin maanpinta ja kairaustutkimuksiin soveltuva alue. Ruhjeiden määrittely perustui ensisijaisesti maaperän pinnanmuotojen tulkintaan sekä olemassa oleviin geologisiin ja geofysikaalisiin kartoituksiin. Tutkimusalueiden valinnalla pyrittiin samalla saamaan vertailukelpoinen kokonaiskuva Suomen kallioperästä (lukuunottamatta Pohjois-Lappia, joka käytännön toteutettavuussyistä rajattiin mahdollisten alueiden ulkopuolelle).

Valittu menettely jätti kuitenkin käytännössä myös rannikkoalueet huomiotta, koska lohkojen tunnistaminen topografian perusteella ei rannikolla ole samaan tapaan mahdollista kuin sisämaasta. Rannikkoalueiden katsottiin silti mm. virtausoloiltaan mahdollisesti olevan edullisia (tasaisen pinnanmuodostuksen takia virtausta ajavat voimat vähäisiä) ja usein geologisestikin sisämaasta poikkeavia. Koska jätteet joka tapauksessa jo olivat Olkiluodossa – 1980-luvulla loppusijoituspaikkaa etsittiin vain Olkiluodon reaktorien käytetylle polttoaineelle – Eurajoen katsottiin lisäksi tarjoavan monia käytännön etuja, mikäli sen kallioperä osoittautuisi soveltuvaksi. Olkiluodon alueesta laadittiin tässä yhteydessä myös erillinen tutkimusraportti, jossa esitettiin kallioperän kivilaji ja rakenneanalyysien tulokset. Näiden näkökohtien ja selvitysten perusteella Eurajoki valittiin yhdeksi tutkimusalueeksi lohkokartoituksen perusteella nimettyjen neljän alueen rinnalle.

Kuten edellä todettiin, suoritettujen tutkimusten ja niihin perustuvan turvallisuusanalyysin perusteella tutkittujen paikkojen välillä ei löydetty sellaisia eroja, joiden perusteella ne olisi voitu panna paremmuusjärjestykseen. Toisaalta on huomattava, että sovelletussa seurantaprosessissa jo ennalta karsittiin tutkimusten ulkopuolelle selvästi epäedulliset paikat.

Niin Olkiluotoon kuin muihinkin paikkavaihtoehtoihin liittyi sekä positiivisia että negatiivisia seikkoja. Selvin ero paikkojen välillä oli pohjaveden laadussa: molemmilla rannikkopaikoilla vesi oli syvällä kalliossa joko murtovettä tai suolaista vettä, kummallakaan sisämaapaikalla suolaisia vesiä ei tavattu tutkitulta syvyydeltä. Eroja havaittiin myös pohjaveden virtauksiin vaikuttavissa seikoissa.

Niin suolaisuus- kuin virtaustekijäinkään perusteella mitään paikoista ei voitu asettaa toisten edelle eikä mikään paikoista myöskään osoittautunut selvästi muita huonommaksi. Vaikka esimerkiksi kallion keskimääräisissä vedenjohtavuuksissa havaittiin eroja paikkojen välillä, eroilla ei ole olennaista turvallisuusmerkitystä; kaikilla paikoilla tutkittu kallio oli keskimääräiseltä vedenjohtavuudeltaan riittävän hyvää ja toisaalta kaikilta paikoilta löytyi hyvin vettä johtavia vyöhykkeitä. Turvallisuuden kannalta ratkaisevaa on mahdollisuus välttää tunnelien ja reikien sijoittamisessa virtaus- ja kulkeutumismielessä epäedulliset kallioperän vyöhykkeet. Tässä suhteessa paikkojen välillä ei ollut eroja.

Suolaisuus vaikuttaa tunnelien täyteaineiden valintaan, mutta ei sinänsä loppusijoitusratkaisun turvallisuuteen niin kauan kuin suolaisuus pysyy kohtuullisella tasolla. Pohjaveden suolaisuus toisaalta indikoi hidasta vedenvaihtuvuutta (vähäisiä virtauksia), mikä on edullista turvallisuuden kannalta.

Vertailujen perusteella Olkiluoto osoittautui vähintään yhtä hyväksi kuin muutkin vaihtoehdot. Olkiluoto valittiin suunnitelluksi loppusijoituspaikaksi lopulta, koska se arvioitujen sosiaalisten vaikutusten ja käytännön järjestelyjen (kuljetukset, infrastruktuuri) puolesta tarjosi etuja muihin vaihtoehtoihin verrattuna.

Olkiluodon valintaa edelsi pitkä systemaattinen seulonta- ja tutkimusohjelma, joka perustui ennalta määriteltyyn etenemisaikatauluun ja välitavoitteisiin, joiden yhteydessä tutkimuksia arvioitiin jo kahdesti (v. 1992 ja 1996) ennen varsinaista paikanvalintavaihetta. Vuoden 1992 väliraportin samoin kuin periaatepäätöshakemuksenkin arviointiin osallistui kansainvälinen Säteilyturvakeskukselle raportoinut asiantuntijaryhmä. Systemaattisuudessaan ja arviointikäytännöltään Suomessa noudatettu menettely poikkesi olennaisesti Englannissa noudatusta menettelystä, jossa Sellafieldin valinta maanalaisten tutkimusten paikaksi ei ollut kovinkaan selkeästi perusteltu.

Greenpeace väittää EU:n säännösten vaativan “parhaan” paikan valintaa. Posivalla ei ole tiedossaan tällaista säännöstä. Yleisesti ottaen parhaan paikan vaatimus on epärealistinen, koska millään äärellisellä tutkimuspanoksella ei voida varmistaa parhaan paikan löytämistä.

1.3
Välivarastointi vs. loppusijoitus

Ainoa tällä hetkellä nähtävissä oleva vaihtoehto loppusijoitukselle on valvotun väliaikaisvarastoinnin jatkaminen määräämättömäksi ajaksi. Välivarastointia on tarkoitus joka tapauksessa jatkaa vielä lähes kahden vuosikymmenen ajan ennen kuin ensimmäistäkään säiliötä loppusijoitetaan. Posivan mielestä väliaikaisvarastointivaihe on syytä käyttää pysyvän ratkaisun kehittämiseen, koska pitkitetty välivarastointi vähitellen muodostaa suuremman turvallisuusriskin kuin geologinen loppusijoitus. Tarjolla olevista ratkaisuista KBS-3 –suunnitelman mukainen loppusijoitus kallioperään muodostaa parhaimman perustan jatkokehitystyölle. Teknisiä suunnitelmia tullaan joka tapauksessa vielä hiomaan ennen loppusijoitukseen ryhtymistä ja mahdollisuus uusien ideoiden ja teknisten innovaatioiden hyödyntämiseen säilyy. Sulkemisenkin jälkeen mahdollisuus jätesäiliöiden palauttamiseen maan pinnalle on olemassa.

Posiva on vertaillut esittämäänsä ratkaisua muihin vaihtoehtoihin sekä ympäristövaikutusten arviointiraportissa (YVA) että periaatepäätöshakemuksen perusteluissa. Välivarastoinnin jatkaminen nykyisissä vesiallasvarstoissa on YVAssa määritelty nollavaihtoehdoksi. Vesiallasvarastoinnin lisäksi arvioin-nissa tarkasteltiin lisäksi ns. 0+ -vaihtoehtoja, joissa varastointimuoto olisi jokin muu kuin nykyisen kaltainen allasvarasto. Niihin liittyvät riskit todettiin pitkällä aikavälillä kuitenkin samankaltaisiksi vesiallasvarastojen kanssa: välivarastot ovat turvallisia niin kauan kuin niistä pidetään huolta, mutta muuttuvat huolenpidon puuttuessa ympäristöuhkaksi.

2
YKSITTÄISIÄ HUOMAUTUKSIA

Greenpeacen lausuntoon sisältyy 48 kohdan luettelo seikoista, joiden perus-teella Greenpeacen mielestä eduskunnan tulisi hylätä periaatepäätös. Useimmat näistä huomautuksista liittyvät edellä käsiteltyihin kolmeen pääväitteeseen. Seuraavassa on lyhyesti kommentoitu eräitä yksityiskohtia (numero viittaa Greenpeacen lausunnossa käytettyyn numerointiin).

(1-2) Posiva toteaa, että tulevista ydinvoimaratkaisuista riippumatta ydinjätteiden pysyvälle sijoittamiselle tarvitaan ratkaisu. Posiva pitää valitsemaansa ratkaisua nähtävissä olevista ratkaisuista parhaana.

(5) Maailmalla on useita kalliolaboratorioita, joissa olot ovat vastaavat kuin Suomen kallioperässä ja niissä voidaan edelleen jatkaa yleisten kallioperäominaisuuksien tutkimusta. Jäljellä olevien epävarmuuksien selvittämiseksi on kuitenkin välttämätöntä selvittää mahdollisimman hyvin ne olot, jotka vallit-sevat nimenomaan loppusijoitukseen aiotussa kalliossa. Tämä edellyttää tutkimusten kohdistamista loppusijoitussyvyydelle. Tutkimustila vaikuttaa jonkin verran paikallisiin olosuhteisiin, mutta samankaltainen häiriö aiheutuu lopulta joka tapauksessa itse loppusijoitustilojen rakentamisesta.

(9-12) Nirexin ja Posivan suunnitelmat poikkeavat merkittävästi toisistaan. Posivan ratkaisussa tarkoitus on eristää jätteet ensisijaisesti säiliön avulla, jolloin kallioperän pääasiallinen tehtävä on tuottaa suotuisat olot säiliöiden säilymiselle ehjänä. Kalliolla on Nirexin suunnitelmissa suurempi merkitys myös vapautumisesteenä. Lämmöntuoton ja suolaisuuden merkitys turval-lisuudelle pystytään ottamaan huomioon turvallisuuslaskelmissa. Suolai-suuteen sinänsä liittyy sekä positiivisia että negatiivisia seikkoja.

(14) Vaatimus “parhaasta” paikasta on epärealistinen ja tarpeeton. Tarkoituksena on löytää loppusijoitukseen soveltuva paikka, joka samalla on myös niin tavanomainen, että siihen tulevaisuudessa ei todennäköisesti kohdistu muuta mielenkiintoa.

(17–23) Kuten edellä on selostettu, Suomessa läpi käyty seulonta- ja tutkimusprosessi niihin liittyvine arviointeineen poikkeaa ratkaisevasti Sellafieldin tapauksesta. Yhteistä on, että niin Nirex kuin Posivakin katsovat loppusijoitukseen liittyvien tiedontarpeiden ja epävarmuuksien selvittämisen edellyttävän maanalaisia tutkimuksia. Näiden tutkimusten perusteella on mahdollisuus arvioida loppusijoitusratkaisun turvallisuus siitä huolimatta, että esimerkiksi pohjaveden liikkeitä ei todennäköisesti koskaan pystytä tarkkaan ennustamaan pitkällä aikavälillä. Puutteellinen tieto yksityiskohdista voidaan korvata konservatiivisin yleistyksin.

(24–28) Posiva on suunnitellut tekevänsä esitetyt selvitykset ennen maanalaisten tutkimustilojen rakentamista (ks. Posivan raportti POSIVA 2000-14).

(29) TILA-99 -turvallisuusanalyysissä on lähdetty liikkeelle paikkakohtaisista tiedoista, mutta niiden on todettu useimmissa tarkastelluissa skenaarioissa johtavan samoihin turvallisuuspäätelmiin. Paikkakohtaisten erojen merkitystä eräissä erikoistapauksissa on tarkasteltu herkkyysanalyyseillä.

(28–32) Olkiluodon erityisolojen merkitys (mm. pohjaveden suolapitoisuus) on arvioitu turvallisuusanalyysissä.

(33) Ks. kohtaa (17-23) koskevat kommentit edellä.

(34–39) Posiva on hiljan julkaissut tutkimussuunnitelmansa loppusijoitustilojen rakentamista edeltävälle ajalle (POSIVA 2000-14). Suunnitelmassa kuvataan, miten Greenpeacen mainitsemia seikkoja (mm. virtaukset, kaasut, jääkausiolot) on tarkoitus selvittää tulevaisuudessa. Tutkimussuunnitelma on parhaillaan Säteilyturvakeskuksen kansainvälisten asiantuntijoiden arvioitavana.

(40–45) Ks. aiemmat kommentit tutkimustilojen rakentamista edeltävistä selvityksistä, jotka sisältyvät jatkotutkimusohjelmaan; erityisesti myös kohtia (17-23) koskeva kommentti vajavaisen tutkimustiedon korvaamisesta.

(46–48) Ks. kohta 1.

Palaa otsikoihin



Jaa artikkeli: