Tietopankki

Työraportti 2016-65

Takaisin

Nimi:

Studies on the Aquatic Environment at Olkiluoto and Reference Area: 4. Olkiluoto Open Sea Area in 2013

Raportin kirjoittaja:

Kallio, K., Kankaanpää, H., Kauppila, P., Nurmi, M.

Kieli:

Englanti

Sivumäärä:

116

Tiivistelmä:

Raportissa kuvataan Olkiluodon avomerialueella 9. –10. syyskuuta vuonna 2013 tehdyn mittauskampanjan tulokset. Raportin päätavoitteet olivat 1) määrittää syöttötietoja kuten siirtymäkertoimia (vesi-eliö) biosfääri-arvioinnissa tehtävän mallinnuksen tarpeisiin ja 2) parantaa tietämystä Olkiluodon avomerialueesta ja sen ekosysteemistä. Näytteet kerättiin tutkimusalus Muikulla neljältä asemalta, jotka valittiin pääasiassa sedimentin laadun perusteella. Näytteet kattoivat meriveden, kasviplanktonin, eläinplanktonin, pohjaeläimet ja sedimentin, ja niistä määritettiin mm. 73 alkuaineen pitoisuudet sekä eri eliöryhmien biomassat ja lajistot. Sedimentistä tehtiin yksityiskohtaiset kemialliset ja fysikaaliset analyysit huokosvedestä ja uutetusta fraktiosta. Alkuaineiden osalta tulosten tarkastelu keskittyi biosfääri-arviointia varten määritettyihin avain-alkuaineisiin: Ag, C, Cl, Cs, I, Mo, Nb, Ni, Pb, Pd, Se, Sn ja Sr.

Vedenlaadussa asemien välillä ei ollut juurikaan eroja. Cl-, Cs-, I-, Mo-, Ni- ja Sr -pitoisuudet olivat pääosin korkeammat avomerellä kuin rannikolla (elo-syyskuussa 2013, Posivan tarkkailuohjelma) paitsi Pb:llä, jonka pitoisuus oli hieman korkeampi rannikolla. Kokonaishiilen pitoisuudet olivat samaa tasoa molemmilla merialueilla. Muiden avain­alkuaineiden kohdalla ei tarkastelua voitu tehdä, koska pitoisuudet olivat alle määri­tysrajan erityisesti rannikkoalueella. Kasvi- ja eläinplankton vaihteli vain vähän asemien välillä ja vastasi tavallista Itämeren murtovesilajistoa. Myös pohjaeläinten lajisto oli lähellä Pohjanlahden tyypillistä tilannetta, mutta asemien väliset erot olivat suurempia kuin planktonin kohdalla. Macoma balthica ja Saduria entomon muodostivat pääosan pohjaeläinten biomassasta ja tulokaslajia Marenzelleria sp. esiintyi runsaasti kaikilla asemilla. Eläinplankton sisälsi enemmän alkuaineita Cl, Mo, Pb, Ni, Se ja Sn kuin muut eliöryhmät. Saduria entomon:ssa alkuaineiden Ag, Cs, Nb, Pd ja erityisesti Sr:n pitoi­suudet olivat korkeimmat. Sr esiintyi runsaana kaikissa pohjaeläinnäytteissä. Korkeim­mat jodipitoisuudet todettiin kasviplanktonissa.

Sedimenttinäytteet edustivat suurelta osin matalan kertymänopeuden eroosioalueita. Näytteenotossa todettu sedimentin laatu mittausasemilla vastasi pääosin korkean resoluution sedimenttikarttaa. Cl ja Sr olivat yleisimmät alkuaineet huokosvedessä ja sedimenttiuutteissa. Asematuloksista lasketut alkuaineiden pitoisuuskeskiarvot huokos­vedessä ja uutetussa sedimentissä olivat yleensä korkeammat kuin merivedessä. Sedimentin alkuainepitoisuuksien erot asemien välillä olivat suuria.

Sekä planktonissa että pohjaeläimissä siirtokertoimien järjestys oli paljolti samanlainen: Pb:n, Ag:n ja Se:n siirtokertoimet olivat yleensä suurimpia, kun taas Cl:n ja Pd:n siirtokertoimet olivat pienimpiä. Pohjaeläimille lasketut siirtokertoimet poikkesivat yleisesti ottaen huomattavasti aiemmin ilmoitetuista arvoista. Poikkeamat johtuvat todennäköisimmin eroista näytemateriaalissa (yhteisönäytteet verrattuna yksittäisen lajin näytteisiin) ja massan normalisoinnista (märkä- tai kuivamassan käyttö).

Avainsanat:

Olkiluoto, avomeri, Itämeri, biosfääriarvio, planktoni, pohjaeläimet, pintasedimentti, tärkeimmät alkuaineet, siirtokertoimet.

Tiedosto(t):

Studies on the Aquatic Environment at Olkiluoto and Reference Area: 4. Olkiluoto Open Sea Area in 2013 (pdf) (6 MB)


Takaisin


Jaa artikkeli: